perjantai 1. maaliskuuta 2013
PAKATTU!!
Voin tyytyväisenä totee, et kamat on siististi järjesteltynä matkalaukussa ja hyvällä omallatunnolla siemailla vähän bissee. Syötiin lähdön kunniaks tortilloja ja Tuulatäti oli panostanu myös juomapuoleen hankkimalla punasta ja valkosta viiniä sekä kivan keräilyerän erilaisia tummia ja vaaleita luomuoluita. Aion todellaki viettää viimeisen illan sohvalla syöden ja juoden ja tuijottaen Sopranoseja koneelta. ADIOS AMIGOS!! <3
Pakkaamisen iloa
Pakkaaminen on todella_vitun_raivostuttavaa!! Varsinkin darrassa ja väsyneenä. Palasin tänään taas himaan parin päivän Helsinginreissulta ryytyneenä ja astetta rahattomampana. Tuntuu ettei päässä liiku yhtään mitään ja sit pitäis kuitenkin yrittää pakata ennakoiden säitä ja miettiä kesävaatetusta ja sit yrittää vielä nätisti järjestellä kaikki matkalaukkuun. Oon käyttäny kuutisen tuntia vaatteita valikoiden mut ei tästä nyt oikeen tahtois tulla mitään. Pakko ottaa viel yhet päiväunet.. Ehkä saan taas vähä enemmän virtaa. Kirjottaminenkin tökkii nyt kyl pahasti...
EN JUO ENÄÄ KOSKAAN!!!!!!!! Ja niin se muuten nyt on, et kymmenen tunnin päästä oon jo matkalla lentokentälle ;)
EN JUO ENÄÄ KOSKAAN!!!!!!!! Ja niin se muuten nyt on, et kymmenen tunnin päästä oon jo matkalla lentokentälle ;)
tiistai 26. helmikuuta 2013
Not an ordinary family
Tänään ei oo huvittanu mikään, ei mikään muu kuin syöminen ja koneelta The Sopranosien kolmannen tuotantokauden katsominen. Olin töissä pari tuntia, kyllästyin ja tulin kotiin. Mitähän se kello sillon oli, 12 iltapäivällä? Voin rehellisesti myöntää että nyt kellon tullessa kohta yhdeksän, en oo liikkunut Ronaldo-sohvaltani peiton alta mihinkään muualle kuin keittiöön jääkaapille tai vessaan käymään. Tällä hetkellä on semisti tunkkanen olo. Kyhjötän tääl pimeessä huoneessa likasten astioiden ja tyhjien karkkipussien seassa muuten tyhjässä talossa. TYLSÄÄÄÄÄÄÄ!!! Vaikuttaisin varmaan ulkopuolisen silmiin masentuneelta ja uupuneelta, vaikka oikeestaan ei oo ollu vaan mitään tekemistä. VAIKKA OIKEESTI en oo vaan jaksanu keksiä mitään tekemistä, kyllähän sitä oikeasti vois vaikka käydä lenkillä tai nähdä jotain porvoolaista ystävää? Mutku ei jaksa tänään..
Huomenna ajattelin käydä heräillessäni heittää hyvästit Porvoon työpaikalleni hakemalla sinne jättämäni kahvikupin, sen jälkeen tehdä hedelmäsmoothien tuolta pakkasesta löytyvistä marjoista, maidosta ja pähkinöistä sekä väsää itselleni kannullisen sangriaa!! Jääkaapis on nimittäin puol pulloa punkkua, appelsiinimehua ja kivennäisvettä. Kaupasta haen pari appelsiinii ja pakkasesta jääpaloja!!! Bonapetit!!! Huomenna hemmottelen itseäni siis oikeen huolella!! Huomista odotellessa, Sopranos kutsuu taas-->
Kuvassa mun jäätelöannos (tääkin keräilyerä keittiön kaapeista, onko tää kyllä vähänniiku taivaallista asuu niiku tääl häh) ja meikän tukka! Siihen ei ookkaan oikeestaan koskettu sen jälkeen, kun pojat ne mulle kuosipäissään joskus Myllikän tupareissa väsäs, puoliin hiuksista ja saatanan ohuiksi. Korjailin niitä vähän eilen ja mulla oliki vielä niin paljon vapaata tukkaa, et sain tehtyä neljä kokonaan uutta rastaa jonka lisäks koitin vähän tökkii seassa roikkuvia vapaita luiruja kiinni rastoihin... Saa nähdä tuleeko tosta harakanpesästä ikinä oikeen näköistä tukkaa, rastoilla tai ilman..
Huomenna ajattelin käydä heräillessäni heittää hyvästit Porvoon työpaikalleni hakemalla sinne jättämäni kahvikupin, sen jälkeen tehdä hedelmäsmoothien tuolta pakkasesta löytyvistä marjoista, maidosta ja pähkinöistä sekä väsää itselleni kannullisen sangriaa!! Jääkaapis on nimittäin puol pulloa punkkua, appelsiinimehua ja kivennäisvettä. Kaupasta haen pari appelsiinii ja pakkasesta jääpaloja!!! Bonapetit!!! Huomenna hemmottelen itseäni siis oikeen huolella!! Huomista odotellessa, Sopranos kutsuu taas-->
Kuvassa mun jäätelöannos (tääkin keräilyerä keittiön kaapeista, onko tää kyllä vähänniiku taivaallista asuu niiku tääl häh) ja meikän tukka! Siihen ei ookkaan oikeestaan koskettu sen jälkeen, kun pojat ne mulle kuosipäissään joskus Myllikän tupareissa väsäs, puoliin hiuksista ja saatanan ohuiksi. Korjailin niitä vähän eilen ja mulla oliki vielä niin paljon vapaata tukkaa, et sain tehtyä neljä kokonaan uutta rastaa jonka lisäks koitin vähän tökkii seassa roikkuvia vapaita luiruja kiinni rastoihin... Saa nähdä tuleeko tosta harakanpesästä ikinä oikeen näköistä tukkaa, rastoilla tai ilman..
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Vuosi sitten tapahtunutta
Ihania kuvia ja mahtavia muistoja viime laskiaisen ajoilta Kampin kämpiltä!
6 päivää Espanjan aurinkoon!
Sunnuntai..minne katos taas kokonainen viikko? Ja jumalauta!!! Tasan viikon päästä minä, Pekka & Oliver ollaanki jo Fuengirolassa, luultavasti asettautumassa just taloksi kolmen makuuhuoneen parvekkeelliseen huoneistoomme joka sijaitsee näppärästi vajaan 20 metrin päässä merenrannasta ja kivan kävelymatkan päästä keskustasta. Oon joo kerinny kuumottelemaan oliko sittenkään järkevä lähtee just nyt yhtään mihinkään ja että tuleeko meikällä ylipäätään olemaan rahaa mihinkään elämiseen, mut just nyt on aika todella levollinen fiilis siitä että tonne kauas ja lämpimään tulee lähdettyä. Tekee todella hyvää irroittautua tästä kaikesta myllerryksestä hetkeks ja toivoo että sais vähän vedettyä henkeä!! :)
Viimeinen vuosi on ollu kyllä jatkuvaa kiitorataa ja nyt voisi saada vähä aikaa ajatella mitä sitä oikeen haluaa tehdä. Amk-hakuaikan alkaa ihan kohta ja meinaan hakea pääkaupunkiseudulle kouluihin. Muutaman vuoden opiskelu vois olla jopa ihan jees!! Mut ehdottomasti Helsingissä tai vähintään Vantaalla asti. Mikähän siinä on että sitä haluaa asua siellä fucking pääkaupungissa jossain betonilähiössä syrjäytyneiden somaliperheiden ja ongelmallisten nistien seassa vaikka Itiksessä, ku missään muussa kivassa kaupungissa? En tiiä. Kai se on tätä nuoruutta!! Ja sitä, ettei tunne tarpeeksi muita paikkoja eikä oo ihan uskallusta eikä oikeen haluakaan lähteä yksinään jonnekki vaikka Tampereelle asumaan. Joko Helsingissä tai sitte ei Suomessa ollenkaan. Helsingin kouluihin on kyl ehdottomasti vaikein päästä, mut jos en pääse mihinkään niin teen sit hanttihommia loppuvuoden rahaa keräten ja karkaan ens vuoden alussa sinne Afrikkaan vapaaehtoistyöntekijäks mistä nyt oon saanu seuraavan pakkomielteeni. Tai sit lähden sinne vaikka pääsisinkin kouluun, you never know :D
En osaa päättää oonko enemmän stressaava persoona vai täysin päättömästi edestakaisin seilaava idiootti. Tuntuu välillä, että olis pakko keksiä elämälle joku suunta ja mietin pääni puhki suunnitelmia ja ideoita mitä en kuitenkaan ikinä toteuta. Kyllästyn kaikkeen nopeasti ja teen liian impulsiivisia ratkaisuja. Lopetin hyväpalkkaisessa työpaikassa ihan vaan koska en jaksanut enää käydä töissä ja kadun jälkeenpäin rahattomana ja työttömänä sitä, etten säästänyt ikinä mitään vaikka säästettävissä olis ollu vaikka miten paljon. Välillä en stressaa mistään, jätän kaiken huolehtimisen arvoisen ihmissuhteista raha-asioihin täysin takaa-alalle ja juhlin vaikka viikon verran yötäpäivää käyttäen sekä omani että ystävieni rahat. Ja sit taas välillä tuntuu että miksi helvetissä en vois tehdä just niinku mua huvittaa, miksi en kuuntelisi vain ja ainoastaan sitä ääntä joka mun sisälläni mua käskee toimimaan, eikö se olis kuitenkin aina oltava se kaikista tärkein asia?
Ja tän kanssa oonkin hukassa. Kun ei oikeen tiedä onko se ääni joka pään sisällä käskee minä itse ja mun omat halut, vaiko esimerkiksi päihdepaholainen, halu tulla hyväksytyksi ja halutuksi vai joku toinen ihminen joka osaa vaikuttaa muhun enemmän kuin itse osaan. Ihmisen sielu&mieli on helposti vietävissä ja sitä täytyy olla varuillaan ja osata kuunnella itseään :)
Että sellasta tänään!!
Viimeinen vuosi on ollu kyllä jatkuvaa kiitorataa ja nyt voisi saada vähä aikaa ajatella mitä sitä oikeen haluaa tehdä. Amk-hakuaikan alkaa ihan kohta ja meinaan hakea pääkaupunkiseudulle kouluihin. Muutaman vuoden opiskelu vois olla jopa ihan jees!! Mut ehdottomasti Helsingissä tai vähintään Vantaalla asti. Mikähän siinä on että sitä haluaa asua siellä fucking pääkaupungissa jossain betonilähiössä syrjäytyneiden somaliperheiden ja ongelmallisten nistien seassa vaikka Itiksessä, ku missään muussa kivassa kaupungissa? En tiiä. Kai se on tätä nuoruutta!! Ja sitä, ettei tunne tarpeeksi muita paikkoja eikä oo ihan uskallusta eikä oikeen haluakaan lähteä yksinään jonnekki vaikka Tampereelle asumaan. Joko Helsingissä tai sitte ei Suomessa ollenkaan. Helsingin kouluihin on kyl ehdottomasti vaikein päästä, mut jos en pääse mihinkään niin teen sit hanttihommia loppuvuoden rahaa keräten ja karkaan ens vuoden alussa sinne Afrikkaan vapaaehtoistyöntekijäks mistä nyt oon saanu seuraavan pakkomielteeni. Tai sit lähden sinne vaikka pääsisinkin kouluun, you never know :D
En osaa päättää oonko enemmän stressaava persoona vai täysin päättömästi edestakaisin seilaava idiootti. Tuntuu välillä, että olis pakko keksiä elämälle joku suunta ja mietin pääni puhki suunnitelmia ja ideoita mitä en kuitenkaan ikinä toteuta. Kyllästyn kaikkeen nopeasti ja teen liian impulsiivisia ratkaisuja. Lopetin hyväpalkkaisessa työpaikassa ihan vaan koska en jaksanut enää käydä töissä ja kadun jälkeenpäin rahattomana ja työttömänä sitä, etten säästänyt ikinä mitään vaikka säästettävissä olis ollu vaikka miten paljon. Välillä en stressaa mistään, jätän kaiken huolehtimisen arvoisen ihmissuhteista raha-asioihin täysin takaa-alalle ja juhlin vaikka viikon verran yötäpäivää käyttäen sekä omani että ystävieni rahat. Ja sit taas välillä tuntuu että miksi helvetissä en vois tehdä just niinku mua huvittaa, miksi en kuuntelisi vain ja ainoastaan sitä ääntä joka mun sisälläni mua käskee toimimaan, eikö se olis kuitenkin aina oltava se kaikista tärkein asia?
Ja tän kanssa oonkin hukassa. Kun ei oikeen tiedä onko se ääni joka pään sisällä käskee minä itse ja mun omat halut, vaiko esimerkiksi päihdepaholainen, halu tulla hyväksytyksi ja halutuksi vai joku toinen ihminen joka osaa vaikuttaa muhun enemmän kuin itse osaan. Ihmisen sielu&mieli on helposti vietävissä ja sitä täytyy olla varuillaan ja osata kuunnella itseään :)
Että sellasta tänään!!
maanantai 18. helmikuuta 2013
Maanantai-olo
Maanantait on yleensä sellaisia päiviä jolloin ahdistaa eniten ja tänään on kyllä taas niin vitun maanantai kun vaan voi olla. Tiivistettynä; vajaa kaks viikkoa aikaa siihen, että pitäis lähteä Espanjaan asumaan ja tekemään töitä. Saan seuraavan kerran palkkaa viiden viikon päästä eikä tilillä tällä hetkellä oo mitään ja siellä Espanjassa kun en hirveesti voi luottaa siihen että meidän kämpässä (josta tietysti myös pitää maksaa itse vuokraa) olis jääkaappi täynnä safkaa niinku täällä Porvoossa tädin luona herran kukkarossa asuessani. Lisäxi laskuja on tuossa näköetäisyydellä pianon päällä siistissä pinossa yli huntin verran, ja niistä on jokaisesta eräpäivät ummessa. Maksumuistutuksia odotellessa! Lisäxi sain Kelalta yli tonnin mätkyjä parin vuoden takaisista liikamaksusuorituksista.. Pitää alkaa kaik vähän setvimään tilannetta :D Tekis mieli myydä kaikki omaisuus ja muuttaa Kuuhun...
Anyways pääsin taas tänään vasta takasin viikonloppureissultani Helsinkistä jonne olisin taas todella mieluusti jääny vaikka vähän pidemmäks aikaa.. Ja taas mietityttää että miten sitä oli varaa viettää viikonloppu humalaisissa sekavuustiloissa vaikka rahaa ei ollu taas yhtään käytettävissä?? Tietty lainaamalla pikkuveljeltä ja joltain urpolta Porvoolaiselta juntilta rahaa ja "lainaamalla" viinapullo tädin pakkasesta, sekä tietty taas luottamalla siihen että aina niin rakkaat ystäväni huolehtii meikän lopusta selviämisestä :) viikonlopun päräyttävin kokemus oli ehdottomasti elämäni ensimmäinen Martini-lasillinen, ja päätin vakasti että sit jonain päivänä ku mäkin taas oon rikas ja vailla huolen häivää, en juo mitään muuta ku Martinia. Jäillä ja oliivilla!!
Kuvissa bilisturnausta Hertsikan lauantai-illasta ja meikän lohturuokaa äsken kotiin palattuani.. Kyllä tää tästä, elämä voittaa!! Jos oon kaikesta elämässäni tähänkin asti selvinny hengissä, ni tällaset pienet rahahuolet ei mua nyt kyllä tapa.
Anyways pääsin taas tänään vasta takasin viikonloppureissultani Helsinkistä jonne olisin taas todella mieluusti jääny vaikka vähän pidemmäks aikaa.. Ja taas mietityttää että miten sitä oli varaa viettää viikonloppu humalaisissa sekavuustiloissa vaikka rahaa ei ollu taas yhtään käytettävissä?? Tietty lainaamalla pikkuveljeltä ja joltain urpolta Porvoolaiselta juntilta rahaa ja "lainaamalla" viinapullo tädin pakkasesta, sekä tietty taas luottamalla siihen että aina niin rakkaat ystäväni huolehtii meikän lopusta selviämisestä :) viikonlopun päräyttävin kokemus oli ehdottomasti elämäni ensimmäinen Martini-lasillinen, ja päätin vakasti että sit jonain päivänä ku mäkin taas oon rikas ja vailla huolen häivää, en juo mitään muuta ku Martinia. Jäillä ja oliivilla!!
Kuvissa bilisturnausta Hertsikan lauantai-illasta ja meikän lohturuokaa äsken kotiin palattuani.. Kyllä tää tästä, elämä voittaa!! Jos oon kaikesta elämässäni tähänkin asti selvinny hengissä, ni tällaset pienet rahahuolet ei mua nyt kyllä tapa.
torstai 14. helmikuuta 2013
Hyvää Ystävienpäivää
Ystävänpäivän kunniaksi rakkahin tätini oli järjestäny mulle, serkulle tyttöystävineen ja itselleen konserttiliput jonkun tunnetun klarinetistin konserttiin Porvoon konserttisaliin.... Suloinen ajatus ja sinänsä kiehtova jos pitää klassisen musiikin konserteista saati tietää miltä klarinetti kuulostaa. Kauhukuvia, joissa klarinettia puhalteleva lihava mies soittaa puku päällä itkuvirsiltä kuulostavia kappaleita viuluorkesteri taustallaan toista tuntia putkeen, kerkes jo piirtymään mun mieleen, mutta päätin aikuismaisesti sysätä ennakkoluulot syrjään.
Kuitenki kun päästiin konserttisalin aulaan tunsin taas tuskanhien nousevan pintaan. Joka puolella vilisi hienostuneesti ellei jopa koreasti pukeutuneita eläkeläisrouvia puolisoineen, joiden puvuntakit ja villableiserit oli muuten saletisti silitetty juuri tätä konsertti-iltaa varten. Mummomainen parfyymin käry leijui ilmassa ja tuntui että jokaisella naisella meijän seuruetta lukuunottamatta oli harmaa papilloteilla kiharrettu tukka. Tunsin kyllä lievää alemmuuskompleksia ja vaikka mielestäni olinki laittautunu yllättävänkin siveellisen näköiseksi, oli olo silti ku jollain epäsiistillä kodittomalla alkoholistilla.
Auladragedia ei onneks kestäny kauan ja päästiin istumaan saliin. Ja siellä ne ennakkoluulot sitten karisiki oikeen huolella! Orkesteri koostui viuluista, selloista, parista kontrabassosta, parista rumalista ja sit tästä itse pääjehusta, charmikkaasta pikkuisesta klarinettia soittavasta miehestä! Kappaleet oli koottu Euroopan eri maiden kansanmusiikeista ja eri maalaisten säveltäjien teoksista ja lavalla oli yhden biisin aikana koira, yhden biisin aikana itämainen tanssija ja yhden biisin tää pikkuinen klarinettia soittava mies steppasi steppikengillään tanssien hurjana lavan edessä rumpuduon rummuttaessa rytmiä. Voin sanoo, että olin täysin ällikällä lyöty enkä todellakaan olis osannu odottaa mitään vastaavaa showta, koska just sitä se sananmukaan oli!
Oli mukavaa! Syötiiin viel porukalla meikän tekemää bataattikeittoo ja juotiin vähän punkkua. Meikän makuun aika fiini ystävänpäivä, muistelin just viimevuotista moista jolloin juhlittiin ystävyyttä kalliossa tuopin äärellä ja kontattiin Lindan kanssa kotiin oksentamaan.
.JPG)
Kuitenki kun päästiin konserttisalin aulaan tunsin taas tuskanhien nousevan pintaan. Joka puolella vilisi hienostuneesti ellei jopa koreasti pukeutuneita eläkeläisrouvia puolisoineen, joiden puvuntakit ja villableiserit oli muuten saletisti silitetty juuri tätä konsertti-iltaa varten. Mummomainen parfyymin käry leijui ilmassa ja tuntui että jokaisella naisella meijän seuruetta lukuunottamatta oli harmaa papilloteilla kiharrettu tukka. Tunsin kyllä lievää alemmuuskompleksia ja vaikka mielestäni olinki laittautunu yllättävänkin siveellisen näköiseksi, oli olo silti ku jollain epäsiistillä kodittomalla alkoholistilla.
Auladragedia ei onneks kestäny kauan ja päästiin istumaan saliin. Ja siellä ne ennakkoluulot sitten karisiki oikeen huolella! Orkesteri koostui viuluista, selloista, parista kontrabassosta, parista rumalista ja sit tästä itse pääjehusta, charmikkaasta pikkuisesta klarinettia soittavasta miehestä! Kappaleet oli koottu Euroopan eri maiden kansanmusiikeista ja eri maalaisten säveltäjien teoksista ja lavalla oli yhden biisin aikana koira, yhden biisin aikana itämainen tanssija ja yhden biisin tää pikkuinen klarinettia soittava mies steppasi steppikengillään tanssien hurjana lavan edessä rumpuduon rummuttaessa rytmiä. Voin sanoo, että olin täysin ällikällä lyöty enkä todellakaan olis osannu odottaa mitään vastaavaa showta, koska just sitä se sananmukaan oli!
Oli mukavaa! Syötiiin viel porukalla meikän tekemää bataattikeittoo ja juotiin vähän punkkua. Meikän makuun aika fiini ystävänpäivä, muistelin just viimevuotista moista jolloin juhlittiin ystävyyttä kalliossa tuopin äärellä ja kontattiin Lindan kanssa kotiin oksentamaan.
.JPG)
Tilaa:
Kommentit (Atom)