Hyvää Ystävienpäivää

Ystävänpäivän kunniaksi rakkahin tätini oli järjestäny mulle, serkulle tyttöystävineen ja itselleen konserttiliput jonkun tunnetun klarinetistin konserttiin Porvoon konserttisaliin.... Suloinen ajatus ja sinänsä kiehtova jos pitää klassisen musiikin konserteista saati tietää miltä klarinetti kuulostaa. Kauhukuvia, joissa klarinettia puhalteleva lihava mies soittaa puku päällä itkuvirsiltä kuulostavia kappaleita viuluorkesteri taustallaan toista tuntia putkeen,  kerkes jo piirtymään mun mieleen, mutta päätin aikuismaisesti sysätä ennakkoluulot syrjään.

Kuitenki kun päästiin konserttisalin aulaan tunsin taas tuskanhien nousevan pintaan. Joka puolella vilisi hienostuneesti ellei jopa koreasti pukeutuneita eläkeläisrouvia puolisoineen, joiden puvuntakit ja villableiserit oli muuten saletisti silitetty juuri tätä konsertti-iltaa varten. Mummomainen parfyymin käry leijui ilmassa ja tuntui että jokaisella naisella meijän seuruetta lukuunottamatta oli harmaa papilloteilla kiharrettu tukka. Tunsin kyllä lievää alemmuuskompleksia ja vaikka mielestäni olinki laittautunu yllättävänkin siveellisen näköiseksi, oli olo silti ku jollain epäsiistillä kodittomalla alkoholistilla.

Auladragedia ei onneks kestäny kauan ja päästiin istumaan saliin. Ja siellä ne ennakkoluulot sitten karisiki oikeen huolella! Orkesteri koostui viuluista, selloista, parista kontrabassosta, parista rumalista ja sit tästä itse pääjehusta, charmikkaasta pikkuisesta klarinettia soittavasta miehestä! Kappaleet oli koottu Euroopan eri maiden kansanmusiikeista ja eri maalaisten säveltäjien teoksista ja lavalla oli yhden biisin aikana koira, yhden biisin aikana itämainen tanssija ja yhden biisin tää pikkuinen klarinettia soittava mies steppasi steppikengillään tanssien hurjana lavan edessä rumpuduon rummuttaessa rytmiä. Voin sanoo, että olin täysin ällikällä lyöty enkä todellakaan olis osannu odottaa mitään vastaavaa showta, koska just sitä se sananmukaan oli!

Oli mukavaa! Syötiiin viel porukalla meikän tekemää bataattikeittoo ja juotiin vähän punkkua. Meikän makuun aika fiini ystävänpäivä, muistelin just viimevuotista moista jolloin juhlittiin ystävyyttä kalliossa tuopin äärellä ja kontattiin Lindan kanssa kotiin oksentamaan.