Hesalaisen avautuminen

Eka rauhallinen ja päihteetön perjantai-ilta vietetty Porvoossa! Vaikka alkuillasta parilta kaverilta tulikin soittoa Sörkän suunnalta, olin aika levollisella mielellä ja luottavaisena siihen, ettei yks viikonloppu täällä oliskaan niin paha - aina siihen kello kymmeneen asti. Kun kaikki maholliset aikakauslehdet Me Naisista ET-lehteen oli luettu, ristikot täytetty ja telkkarista kanavat läpisurffattu viiteen kertaan, löysin itseni hermostuneena pyörimästä ympäri kämppää. Vitutti Porvoo, vitutti tekemisen puute, vitutti yksinolo.

Päätin lähtee purkamaan höyryjäni iltakävelylle ja negatiivisuuden puuskassa paukkasin ulos. No, mitä tapahtuu kun lähtee paskan fiiliksen saattelemana mielestään paskan kapupungin perjantai-iltaan kävelemään? Tuntu, että kaikki ärsykkeet oli oikeen kerääntyneet mun rauhallisen iltalenkin varrelle. Ensin mun takana käveli pitkään n. 15-vuotiaista energiajuomaa kiskovista finninaamaisista miehenaluista koostuva joukkio joka huuteli ja vihelteli rivouksia kaljapullot käsissään. Ku niistä pääsin eroon, hiljaisten ja autioiden katujen aavemaisuuden särki varsin tehokkaasti ladoilla ja bemareilla ohi ajavat amikset joiden poppivehkeiden pauke ja epätoivoset nollastasataan-kiihdyttelyt olis kuulunu varmaan helposti toiselle puolelle kaupunkia. Kierroksia keränneenä tarvoin eteenpäin ja eiköhän vastaan kävelly (epämieluisa) tuttu jostain vuosien takaa. Vaihdoin nopeesti kadun toiselle puolelle ja poikkesin kerrostalon pihalle piiloon ja näin vältyin sosiaaliselta tilanteelta. Myös leffateatterin sisältä purkautuva iloisesti suomenruotsia puhuva turkittarista ja pukuherroista koostuva keski-ikäinen ihmislauma sai karvat nousemaan pystyyn.

Ehkä puol tuntia raivosin ja kiroilin mielessäni, kunnes aloin miettimään että mitäs helvettiä Ilona. Reilun parin vuoden Helsingissä asuminen oli tosiaan tehny musta sellasen ylimielisen stadilaisen, jonka mielestä kaikki kehä kolmosen ulkopuolella oleva on täysin junttia. Täytyy kuitenki muistaa että meikä muutti aikoinaan Porvooseen kylästä, jossa mentiin traktoreilla kouluun ja lähimpään kauppaan oli 15 kilometrin matka. Ja silloin pidin Porvoota hienona ja suurena kaupunkina. Onhan se tietty totta, ettei missään ole samanlaista kuin siellä aina-niin-rakkaassa Kalliossa, mut ehkä myös muualla voi tosiaan asua täyspäisiä epäjuntteja ihmisolentoja? Miehän oon kuitenkin suurimman osan elämästäni ollu just sellainen juntti....:D

Ja lopuks vielä mun sydämen sai ehkä sulamaan reissu tohon lähi-Lidlin roskiksille, joihin mut aikoinaan entinen poikaystäväni tutustutti. Lukitsemattomat roskakatokset ja törkeet määrät tuoreitta hyvää safkaa. Tyydyin ottamaan pari pussia appelsiineja, greippejä ja tertullisen banaaneja. Tein itelleni hedelmäsalaatin illaks ja rauhotuin.

Nyt on lauantaiaamu ja juon tuorepuristettua appelsiinimehuani dyykatuista apelsiineista ja hörpin kahvia. Päätin  just, että tästä päivästä tulee hyvä!!!